Varhaisimmat maininnat Karistosta tai Caristosta ulottuvat 1700-luvun alun kartta- ja viranomaismerkintöihin. Paikkaa on kutsuttu Karistoksi alueen suurten kivimäärien eli karikkomaisuuden vuoksi. Vanhan Kariston alueelta on löytynyt myös kaksi kiinteäksi muinaismuistoksi luokiteltavaa kiviaitaa.

Alueen nimen mukaan on nimetty 1700-luvulla perustettu Kariston torppa, joka sijaitsee Karistonmäen laella. Ensimmäinen Kariston torpan asukas vuosina 1712–1725 on ollut nimeltään Anna. Kariston torppa kuului aluksi Koiskalan kartanon alaisuuteen, mutta siirtyi myöhemmin osaksi Konnilan kartanoa. Vuonna 1918 torpparilain astuttua voimaan Kariston alueen kaikki kolme torppaa itsenäistyivät ensimmäisinä koko Nastolan kunnassa. Pitkin 1900-lukua tiloja lohkottiin useiksi pientiloiksi, ja tilojen määrä nousi noin kahteenkymmeneen.

Sotien jälkeen Karisto levittäytyi kunnolla Kymijärveen, kun kantatiloista lohkottiin noin 60 rantatontin huvilayhdyskunta. Kaikki ranta-alueet Leponiemestä, Heinäniemeen ja aivan Sudenniemen vastapuolelle saakka rakennettiin täyteen. Kariston uudet tiet nimettiin ensimmäisen uuden asukkaan mukaan. Esimerkiksi Monosentie sai nimensä kauppaneuvos Jussi Monoselta.

Enemmistö tonteista lohkottiin Kariston huvila-alueelle ominaiseksi muodostuneen kapean ja pitkän rantatontin muotoon. Kariston elämä vilkastui huomattavasti, ja keskellä Karistonmäkeä toimi kesäisin kioski. Lisäksi alueelle oli muodostettu linja-autoyhteys Lahden keskustaan. Karistosta kuljettiin myös veneellä Myllypohjaan, josta oli junayhteys Lahteen ja Heinolaan.

Vuonna 1956 Karisto liitettiin Nastolasta osaksi Lahtea, ja tämän jälkeen Karistoon rakennettiin sähkö- ja puhelinlankaverkko. Karistosta kulki tieyhteys Huikon alueelle nykyistä Kilpisentietä pitkin. Tämä tie on sittemmin katkaistu, ja sen loppupätkä on metsittynyt kävelypolun levyiseksi. Suurin osa viljelystoiminnasta Karistossa loppui 1990-luvulle mentäessä, ja samoihin aikoihin linja-autoyhteys lakkautettiin.

Kariston uusi aika

Kariston kaavoituksen alku ja laajeneminen

2000-luvun alussa Kariston alueen kaavoitus alkoi. Samalla koko Kymijärven, Villähteen sekä valtateiden 12 ja 4 rajaama alue nimettiin Karistoksi. Uuteen Suur-Karistoon kuului muun muassa Järvenpään 1990-luvulla asemakaavoitettu kortteli, Yrjölän tila (tunnettu myös Koivistoisen mansikkapaikkana), Kolavan torppa nykyisellä Aurinkorinteellä, entinen Leikolan soramonttu (nykyinen ajoharjoittelurata), Hallakorventie (nykyisin Kankaanpäänkatu) sekä Huikon tila.

Alkuvaiheessa Lahden kaupunki suunnitteli alueelle jopa 10 000 asukkaan yhdyskuntaa. Nykyinen tavoite on maltillisempi, noin 5 000–6 000 asukasta.

Kaavoitustyön eteneminen ja rakentaminen

Ensimmäisistä asemakaavoista vastasi arkkitehti Tero Vanhanen, ja myöhemmin Päivi Airas. Ensimmäisenä lainvoiman sai Tyynikadun ja Purjekadun asemakaava vuonna 2003. Tämän jälkeen Karistoon rakennettiin kattava katuverkosto. Karistonkatu siirrettiin kiertämään uuden koulun ympäri, ja sen vanha osa muutettiin kevyenliikenteen väyläksi – uudella nimellä Tannerkuja.

Samaan aikaan Pitkäkallionmäelle rakennettiin valaistu lenkkipolkuverkosto ja Kariston uimaranta avattiin.

Kariston katuvalaistuksessa käytettiin puupinnoitettuja valaisimia, ja pihakadut rakennettiin kapeiksi ajonopeuksien hillitsemiseksi. Kaavoissa määrättiin myös, että talojen on oltava puuverhoiltuja. Metalliaidat kiellettiin, ja sallitut aidat ovat vain puu- tai pensasaitoja. Useilla alueilla on lisäksi aidan korkeuteen liittyviä rajoituksia, ja joillakin alueilla kadun puolen aitaaminen on täysin kielletty. Taloja rakennettiin tiiviisti – monilla alueilla ne ovat vain muutaman metrin päässä toisistaan ja katualueessa kiinni.

Asemakaavat ja palveluiden kehittyminen

2005: Aurinkorinteen asemakaava sai lainvoiman.

2006: Korennonvirran alueen kaava vahvistui ja Kariston Shell avattiin.

2007: Kankaanpäänkadun alkupään asemakaava sai lainvoiman.

2008: Kariston Neste avattiin valtatie 4:n varteen.

Rakentaminen jatkui vilkkaana, ja asemakaavoitetut alueet täyttyivät pientaloista.

Palvelut, koulu ja Karisma

2010: Kariston koulu valmistui (aluksi 1.–2. luokkalaisille ja päiväkodiksi). Myös urheilukenttä rakennettiin ja sitä laajennettiin parin vuoden kuluttua.

2011: Kauppakeskus Karisma avattiin nelostien varrelle.

2013: Koulu sai suuren laajennusosan ja muuttui 1.–6. luokkien alakouluksi.

2015: Purolaakson asemakaava sai lainvoiman. Kankaanpäänkadun risteyksestä purettiin omakotitalo, ja tilalle avattiin Touhulan päiväkoti. Samana vuonna Lahden kaupunki poisti katuvalaistukset Kariston tienhoitokunnan teiltä säästösyistä.

Viimeisimmät kehitysvaiheet

2018: Karistonselän asemakaava sai lainvoiman, ja rakentaminen alkoi 2020-luvulla.

2020-luku: Purolaaksoon avattiin frisbeegolfrata. Suunnitteilla ovat Karistonmäen ja Karistonrinteen asemakaavat, joiden suunnittelua johtaa kaavoitusarkkitehti Tuomas Helin.

Kirjallisuutta:

Antti Karisto: Lahden paikka, Lahden paikat, ISBN 9789525749502

Kaarina Nummela: Huvilaelämää Päijät-Hämeessä, ISBN 9789519633824

Antti Karisto: Yksi piano vai kymmenen lehmää?, ISBN 9789524951708

Tero Vanhanen, Päivi Airas: Tiiviin ja matalan asuinalueen suunnittelu ja toteutus – esimerkkinä Lahden Karisto, ISBN 9789521126925